| Keski-Espoon Sanomat
4/2001 |
Sisällysluettelo
Kuninkaantien
lukio, uimahalli ja liikuntatilat rakenteille
Espoon keskuksen kehittämisprojektille
valittu johtaja
Honkamäen vastaanottokodin ensimmäinen
syksy
Suvelan kiinteistöpalvelu 30 vuotta
Joulupuu on rakennettu
Keski-Espoon jouluvalot sytytettiin
Kuninkaantien lukio, uimahalli ja liikuntatilat rakenteille
Tiistaina lokakuun 23. päivä pidettiin Hotelli Kuninkaantiellä asukkaiden odottama tiedotustilaisuus Kirkkokadun lukio- ja uimahallirakennuksesta. Ensimmäistä kertaa asukkaille esiteltiin konkreettisia pohjapiirrustuksia ja havainnekuvia tulevasta rakennuksesta.
Alkusyksystä Espoon kaupunginhallitus teki päätöksen, että Kuninkaantien
lukio-, uimahalli- ja liikuntatilat toteutetaan niinsanottuna "Public
Private Partnershippinä" eli tilat rakentaa ja niitä ylläpitää yksityinen
taho, jolta kaupunki ostaa itselleen käyttökelpoisia tiloja. Hanketta
toteuttamaan on perustettu Arandur -niminen yhtiö, jonka omistus jakaantuu
tasan NCC Finlandin, Sodexhon ja ABB:n kesken. Rakennuksen on tarkoitus
valmistua syksyksi 2003.
Vain opettajat omia
Espoon kaupungin puolesta hankkeesta kertoi kiinteistöpalvelukeskuksen päällikkö Heikki Laukala. Hän totesi, että on solmittu 28 vuoden mittainen palveluhankitasopimus - kaupunki ostaa tilojen käyttöoikeuden, projektiyhtiö tarjoaa tilat ja niiden ylläpidon. Kyseessä ei siis ole perinteinen vuokrakäytäntö. Sopimuksin on määritelty tietyt laatuvaatimukset, joiden on täytyttävä. Jos tilat ja huolto eivät ole sopimuksen mukaisessa kunnossa, maksut alenevat. "Kaupungin tavoite ei ole maksuissa säästäminen", tähdensi Laukala. "Pyrkimys on ollut varmistaa että kaikki toimii niinkuin pitääkin."
Heikki Laukala totesi, että "kaupungin tehtävä on järjestää palveluja, ei omistaa luokkatiloja." Hän lisäsi nyt käyttöönotettavan mallin olevan uusi lisä kaupungin mahdollisuuksiin järjestää tiloja. Aiemmin on joko rakennettu tilat itse, vuokrattu niitä tai omistettu osakkeita.
Uudessa rakennuksessa Espoon kaupungin palkollisia tulevat olemaan vain lukion henkilökunta eli noin 60 työntekijää. Huollon, siivouksen, uimahallin sekä ravintolapalveluiden työntekijät tulevat olemaan Arandurin palkkalistoilla. Uimahallien liput tulevat maksamaan samanverran kuin muissakin Espoon uimahalleissa ja liikuntatilojen arvioitu vuotuinen kävijämäärä on 170 000.
Lasinen julkisivu kadunpuolelle
Rakennuksen viimeistä silausta vaille valmiita pohjapiirrustuksia esitteli arkkitehti Hannu Jaakkola. Pientä hienosäätöä saatetaan vielä tehdä, mutta muunmuassa rakennuksen koko ja ulkanäkö on jo lukkonlyöty.
Uusi rakennus tulee sijoittumaan Kirkkokadun ja Kaivomestarinkadun kulmaan. Rakennus tulee olemaan miltei U:n muotoinen, lännenpuoleisessa siivessä Kirkkokadun puolella on uimahalli, oikealla lukio- ja liikuntahallitilat. Edellisten väliin jää molemmille siiville yhteinen aula, jossa toimivat myös ravintola ja uimahallin kahvio. Aulaan pääsee eteläisen pääsisäänkäynnin lisäksi pohjoisen puolelta. Uimahallin korkeus on 18 ja lukiorakennuksen 16 metriä. Parkkipaikkoja tulee rakennuksen etelä- ja pohjoispuolelle.
Uimahallin pääallas on 25 metriä pitkä - Tapiolan hallin kokoinen - siinä on neljä leveää rataa kuntouimareille ja noin kahden radan verran vapaata uimatilaa. Pääaltaasta haarautuu pieni vastavirta-allas. Lisäksi hallissa on terapia-allas, ala-asteikäisille sopiva liukumäki, lastenallas sekä perheen pienimmille matala ameeba-allas. Tiloihin tulee myös poreallas.
Sekä naisten että miesten pesutiloissa on kaksi saunaa, lisäksi on yhteinen höyrysauna. Kolmas pukuhuonetila tulee ryhmäkäyttöön. Uimahallisiiven pohjoispäähän tulee kuntosali, kaksi ryhmäliikuntatilaa sekä satujumppatila. Lisäksi pienempiä tiloja tulee mm. fysioterapeuteille.
Lukiosiipeen tulee mittavat tilat opetuskäyttöön. Siiven pohjoispäätyyn tulee täysimittainen liikuntasali, jonka katsomossa on tilaa 250-500 katsojalle. Liikuntahalli on jaettavissa kolmeen osaan. Pukuhuoneita tulee yhteensä kuusi; kolme miesten ja kolme naisten. Rakennukseen tulee lisäksi työväenopiston tiloja. Lukion toiminta-aikojen ulkopuolella tiloja voidaan vuokrata muuhun käyttöön.
Yleisön kommentteja
Ensimmäinen yleisökommentti uimahallista oli "Pahus! Liian pieni." Tähän kaupungin edustajat totesivat, että kyseessä on keskikokoinen suomalainen uimahalli ja varsinaisen altaan lisäksi löytyy mittava valikoima muita altaita.
Kysymykseen lippujen hinnoista todettiin, että uimahalliliput tulevat
olemaan samanhintaisia kuin muissa Espoon halleissa. Vesi puhdistetaan
luultavasti otsonoimalla. Liikuntatilojen käyttöoikeutta kaupunki ei ole
ostanut, vaan vuoromaksuissa seuroja tullaan subventoimaan. Tässä kohden
asukkaiden kannattaa olla valppaina, että hallien vuoromaksut tulevat
olemaan samalla tasolla kuin muualla Espoossa ja ettei osaakaan tilojen
yksityisen toteuttamisen kustannuksista siirretä käyttäjien maksettaviksi.
Kysymykseen toteutuksen hinnoista todettiin, että tämä malli on arvioiden mukaan kaupungille edullisin ollen vajaat 300 miljoona markkaa. Rakennuttaminen ja tilojen ylläpito kaupungin omana hankkeena olisi maksanut enemmän ja lisäksi suurin osa kustannuksista olisi tullut rakennuttamisvaiheessa kun ne nyt jakautuvat tasaisemmin 28 vuoden ajalle.
Ei mikään ongelmaton rakentamistapa
Vuosien varrella Kuninkaantien lukion, uimahallin ja liikuntatilojen rakentaminen yksityisrahoituksella herätti kovasti kohua. Paras puoli tässä tavassa toimia on kuitenkin se että Keski-Espooseen vihdoinkinkin saadaan lukio ja uimahalli - kaupungin rahaa ei tähän tarkoitukseen ole löytynyt millään. Projekti toteutuu nopealla aikataululla ja kuten eräs projektiyhtiön edustaja totesi "Kaikki tehdään taatusti niin hyvin kuin vain osaamme. Itsehän siitä kärsimme jos teemme virheitä." Lisäksi Espoon kaupunki näyttää sopimuksilla turvanneen asemansa melko hyvin; jos kaikki menee mönkään on kaupungilla tiloihin lunastusoikeus eikä puutteellisesta palvelusta tarvitse maksaa.
Hankkeen vastustajat kritisoivat kaupungin haluttomuutta rakentaa tiloja itse: Mitä projektiyhtiö tekee toisin että tämä ratkaisu on halvempi? Käytännön tasolla ongelmallista on myös toimintatapa; yritykset varjelevat luonnollisesti liikesalaisuuksiaan eikä asukkailla ole ollut hankkeeseen mitään sanottavaa ennenkuin nyt - jolloin lähes kaikesta on päätetty. Keski-Espoon uimahallin kaltaisissa hankkeissa asukkaiden yksimielisyys on niin vahva ja tarve suuri, että 'sivullisen' asema hyväksytään. Tulevaisuudessa kiistanalaisempia hankkeita toteutettaessa kaupunkilaisten on tavalla tai toisella päästävä mukaan jo suunnitteluvaiheessa.
Tony Hagerlund
Espoon keskuksen kehittämisprojektille valittu johtaja
Teknisen toimen johtaja Olavi Louko on valinnut Espoon keskuksen projektinjohtajaksi diplomi-insinööri Kyösti Oasmaan. Tehtävä on uusi.
Kyösti Oasmaa, 45, toimii tällä hetkellä Helsingin kaupunginkanslian kehittämistoimistossa Vuosaaren aluerakennusprojektin johtajana. Helsingin kaupungin palvelukseen hän siirtyi vuonna 1989. Ensimmäiset viisi vuotta Oasmaa työskenteli kaupunkisuunnitteluvirastossa ja vuodet 1994 - 1999 Helsingin Energian rakennuttajapäällikkönä. Työura alkoi konsulttina Maa ja Vesi Oy:ssä.
Projektinjohtaja tulee vastaamaan Espoon keskuksen kehittämisen johtamisesta ja koordinoinnista sekä kaupungin hallinnon sisällä että kaikkien paikallisten intressitahojen kanssa. Hän toimii valmistelijana ja esittelijänä teknisen toimen johtajan vetämässä Espoon keskuksen johtoryhmässä ja kaupunginjohtajan johtamassa neuvottelukunnassa. Espoon keskuksen projektinjohtajan tehtävää haki 37 henkilöä.
Honkamäen vastaanottokodin ensimmäinen syksy
Honkamäen vastaanottokoti aloitti alkusyksystä toimintansa Kaupunginkallion Pajupolulla kivenheiton päässä Finnoontiestä. Nuorten vastaanottokoti herätti suunnitteluvaiheessa kohua. Myös sen toimintatarkoitus ehti matkan varrella muuttua.
Honkamäen asiakkaat ovat 14-17 -vuotiaita lastensuojelun asiakkaita. Honkamäkeen
nuoret ohjaa oman alueen sosiaalityöntekijä. "Honkamäki on Espoon ensimmäinen
nuorille tarkoitettu vastaanottoyksikkö," toteaa vastaanottokodin johtaja
Seija Lehmuskenttä.
Kahdeksan paikkaa
Honkamäellä on tilat kahdeksalle nuorelle. Jokaiselle on oma huone, lisäksi talosta löytyy ruokasali, tilava olohuone ja saunatilat sekä henkilökunnan toimistotiloja. Tilat ovat tilavat sekä viihtyisät ja suurelle pihallekin löytynee käyttöä tulevina vuosina.
Työntekijöitä on yksitoista. Vuorotyötä tekee kuusi ohjaajaa, psykiatrinen sairaanhoitaja sekä vastaava ohjaaja. Heidän lisäkseen talossa työskentelee johtaja, sosiaalityöntekijä sekä laitosapulainen. "Tavoitteena on että iltaisin töissä olisi kolme työntekijää, onhan meillä täällä kahdeksan kriisissä olevaa lasta, mutta käytännössä työntekijöitä on vuorossa aina kaksi." kertoo Lehmuskenttä.
Varsinaisen vastaanottokodin vieressä on kaksikerroksinen samaan pihapiiriin kuuluva rakennus, jossa on yksi tukiasunto nuorille aikuisille. Lisäksi rakennuksessa toimii Jorvin psykiatrinen konsultaatiotyöryhmä sekä Espoon ulkopuolisista sijoutuspaikoista vastaava osastopäällikkö.
Takaisin kotiin
"Tarkoitus on, että mahdollisimman moni nuori menisi takaisin kotiin" toteaa Seija Lehmuskenttä. Perusajatus on, että hoitojakso Honkamäellä kestäisi muutamista viikoista neljään kuukauteen. Ensimmäiset nuoret tulivat taloon lokakuun alussa ja runsaassa kuukaudessa kaikki kahdeksan paikkaa ovat täyttyneet. Yksikään nuori ei ole vielä kotiutunut, joten suunnitelmien toimivuutta on vielä hankala arvioida.
Toiminnan tavoitteet vaihtelevat tilanteen mukaan: "Tässä haetaan tavallaan
aikalisää perheille." Osassa tapauksista tilanne seestyy ja lapsi voi
palata kotiin. Välillä kotiinpaluu ei ole mahdollista, tällöin pyritään
siihen että perhe säilyy edes väleissä keskenään. Tärkeintä on, että nuori
pääsee sinuiksi menneisyytensä ja perheensä kanssa ja että nuorella on
turvalliset olosuhteet joista käsin pohtia nykyistä tilannettaan ja tulevaisuuttaan.
Tapauskohtaisesti luodaan nuoren ympärille verkosto, joka voi sisältää vastaanottokodin, perheen ja sosiaalityöntekijöiden lisäksi kouluja, terveysasemia, ystäviä tai mitä tahansa nuorta lähelläolevia tahoja. "Tästä syystä sijainti on tärkeää, jos vastaanottokoti sijaitsee kaukana kotoa on yhteydenpito perheisiin hankalampaa."
Honkamäestä käsin nuoret käyvät omissa kouluissaan samaan malliin kuin ennekin. Toisaalta jos jotain on ollut hassusti nuoren elämässä, on ongelmia ilmennyt myös koulussa. Osa nuorista käykin vain puolittaista koulupäivää tai erityisopetusta. Lehmuskenttä toteaakin tämän asian vaativan lisäkehittämistä.
Hanke herätti kohua
Suunnitteluvaiheessa Honkamäen vastaanottokoti sai runsaasti huomioita ja lähialueiden asukkaat vastustivat hanketta. Tämän seurauksena vastaanottokodin toimintatarkoitusta muutettiin alkuperäisestä "päihde- ja huumeongelmaisten nuorten vastaanottokodista" nykyiseen. Päihde- ja huumeongelmaisille nuorille Espoo ostaa palveluja muunmuassa Diakonissasäätöltä.
"Lähiseudun asukkaista ei ole kuulunut oikeastaan mitää," toteaa Lehmuskenttä "pian aukeamisen jälkeen eräs mies kävi tuomassa meille ison pinon aikakausilehtiä." Osa lähistön asukkaista ei ole edes huomannut talon toiminnan aloittamista. Haastattelua seuraavana päivänä Honkamäessä pidettin avoimet ovet, jonne saapui runsaasti lähiseudun asukkaita.
Vastaanottokodin johtaja Seija Lehmuskenttä on tyytyväinen toiminnan alkuun. "Olemme saaneet tänne hyvän ja innostuneen henkilökunnan." Kaikilla työntekijöillä on alan koulutuksen lisäksi myös työkokemusta. Muutaman kuukauden aika ei mahdollista vielä tarkempaa analysointia, mutta toiminta on löhtenyt käyntiin hyvin. "Ainakaan ei tarvitse tuntea tekevänsä turhaa työtä."
Tony Hagerlund
Suvelan kiinteistöpalvelu 30 vuotta
Suvelan Kiinteistöpalvelu Oy, SKIPA, täytti kuluvana vuonna 30 vuotta. SKIPA palvelee asiakkaitaan isännöinti- ja kiinteistönhoitoasioissa. Yhtiön omistajiin kuuluu alueen asunto-osakeyhtiöita, kimteistöosakeyhtiöitä ja kilnteistäjä omistavia yhtiöitä kuten Espoon kaupunki, Espoon Kruunu, VVO, SATO, HOAS, liikeyrityksiä ja pankki. Omistajina on yhteensä 25 eri yhteisöä.
Tällä hetkellä Suvelan Kiinteistöpalvelulla on hoidossaan noin 80 kiinteistokobdetta, joista 21 on kaukovalvontaan kytkettyjä asuinkiinteistöjä. Hoitokohteista lähes puolet on edelleen Skipan omistajien klinteistöjä, mutta jo yli puolet ovat muiden sopimusasiakkaiden omistamia kilnteistöjä. Hoitokohteissa on asuntoja lähes 2000. Skipan pääasiallinen toiminta-alue on Suvelassa ja Espoon keskuksessa.
Skipan toimitusjohtaja Juhani Lagerblom kertoi, että palkkalistoilla
on tällä hetkellä 22 työntekijää. Hän otti yrityksen johtoonsa runsas
kolme vuotta sitten. Työntekijöiden vaihtuvuus on ollut vähäistä, mikä
toisaalta antaa yrityksestä turvallisen kuvan. Työsuhteiden kesto on keskimäärin
ollut lähes kymmenen vuotta. Skipan likevaihto oli viime vuonna yli seitsemän
miljoonaa markkaa.
Juhani Lagerbiomin mukaan klinteistopalvelualalla on tällä betkellä kova kilpailu, "kovaa kilpailua käydään siitä kenen nenä jää vedenpinnan yläpuolelle". Lagerbiom toteaa, etta on oltava ajan hermolla, koska kiinteistöpa1ve1uyritys myy pilaantuvaa tuotetta - "aikaa." Yrityksen pitää pystyä profiloitumaan joukosta. Kysyin toimitusjohtajalta, mitkä ovat Skipan myyntivaltit. Lagerblom vastasi, että luotettavuus, turvallisuus ja läheisyys. Skipa sijaitsee hoitamiensa kiinteistöjen läbellä ja hädän tullen on nopeasti paikalla. Nopeus onkin suuri valtti eslmerkiksi vesivahinkotapauksissa. Skipa on myös luotettava. Työntekijöitä koulutetaan jatkuvasti ja pitkät työsubteet antavat myös luetettavuutta. Työntekijöillä on suuri vastuu, kun he menevät omilla avaimillaan asiakkaidensa asuntoihin. Skipa hoitaa turvallisesti asiat alusta loppuun.
Keski-Espoo -seura toivottaa onnea 30-vuotiaalle Skipalle ja kiittää vuosia jatkuneesta hyvästa yhteistyöstä. Suvelan Kiinteistopalvelu puolestaan kiittää asiakkaitaan kuluneesta vuodesta ja toivottaa rauhaisaa joulua ja menestystä vuodelle 2002.
Pirkko Sillanpää
Joulupuu on rakennettu
Nykypäivän joulua tutkija Sirpa Karjalainen on luonnehtinut osuvasti viihdejouluksi. Joulu on nykyään kuin valintamyymälä, josta kukin voi valita ne aatteet, perinteet ja mielikuvat, joiden varaan joulunsa rakentaa. Joulu on tänä päivänä hiljentymistä, kaupankäyntiä perhekeskeisyyttä, hyvantekevaisyyttä, vanhoja perinteita ja uusia tapoja, jotka halutaan ajatella vanhoina perinteinä. Omista ja lainatuista, aidoista ja tekaistuista jouluperinteistä on muodostunut tämän päivän ihmisille rikas ja mielenkiintoinen kokonaisuus.
Monet
joulun itsestäänselvyyksinä kuuluvat asiat kuten joulukortit ja lahjat
ovat yleistyneet maassamme eri kansankerroksiin vasta 1900-luvulla. Myös
joulun tärkein koriste, joulukuusi, yleistyi 1900-luvun alkupuolella.
Aluksi se saatettiin ripustaa latvasta kattoon. Koristeltua joulukuusta
pidettiin vielä 1900-luvun alkupuolella nimenomaan protestanttien joulutunnuksena.
Roomalaiskatoliseen kotiin kuului jouluseimi. Ajan myötä raja on hävinnyt.
Varhaisimmat tiedot koristetusta joulukuusesta ovat 1500- ja 1600-lukujen taitteesta. Joulukuusi levisi Saksasta Ruotsin kautta maahamme. Joulupuun varsinainen leviämisvaihe oli 1800-luvun loppupuolella. Ensin se otettim käyttöön yläluokan keskuudessa ja maaseudulla viimeisenä. Moni suomalainen näki elämänsa ensimmäisen joulukuusen kansakoulujen joulujuhlassa. Koulun joulujuhlaa nimitettiinkin entisaikaan osuvasti kuusijuhlaksi. 1920-luvulla joulukuusi tunnettiin kaikkialla maassamme.
Kuusen koristeet ovat säilyneet perinteisena mutta koristeiden lajivalikoima on nykypäivään tultaessa laajentunut huomattavasti. 1900-luvun alkupuolella kuusenkoristeet erosivat huomattavasti maaseudulla ja kaupungissa. Jo 1800-luvun lopussa kaupunkien kirjakaupoissa oli tarjolla saksalaisia kuusenkoristeita, lamettaa, lasipalloja ja lippurivejä. Maaseudulla kuuset koristeltim kotitekoisilla koristeila vielä 1900-luvun alkupuolella. Kuuseen laitettiin omenoita, piparkakkuja, omatekoisia olki- ja paperikoristeita, maalattuja käpyjä, joulukortteja, jne. Latvaa koristi hopea- tai kultapaperista tehty tähti. Värikäs lippurivi ja kuusenkaramellit yleistyivät vähitellen maaseudullakin. Kuusenkynttilät olivat aluksi kotitekoisia ja ne kiinnitettiin metallisiin pitimiin. Sähkökynttilät yleistyivät 1950-luvulla.
Kuusenkoristeet oivat aluksi tuontitavaraa. Vuonna 1924 penistettiin ensimmänen kotimalnen yritys, K.A. Weiste Oy, joka aloitti koristeiden valmistamisen. Kuusenkoristeita valmistettiin myös Espoossa. Vuonna 1950 veljekset Heikki ja Veikko Lithonius aloittivat Kauklahdessa kuusenkoristeiden valmistamisen. He olivat Kauklahden lasitehtaan työntekijöitä, mutta lakon takia tehdas oli pysähdyksissä. He aloittivat lisäansioiden saamiseksi valmistaa lasipalloja. Kysyntä oli suuri ja he arvioivat ehtineensä valmistaa "koristetehtaansa" lyhyen toiminnan aikana peräti 300.000 palloa.
Joulukuusella on kautta aikojen ollut keskeinen rooli joulun monissa tapahtumissa. Kuusen alle ilmestyvät joululahjat. Kuusen ymparillä tanssitaan piirileikkejä jne. Mitä joulu olisikaan ilman kuusta!
Pirkko Sillanpää
Keski-Espoon jouluvalot sytytettiin
Sää oli mitä mainioin marraskuun 23. päivänä:
lunta oli maassa kinoksittain ja lisää satoi taivaalta. Kynttiläkulkue
aloitti kulkunsa Kirkonkulmalta (eli Kirkkokadun ja Kirkkojärventien risteyksestä)
ja jatkoi ylös Kannusillanmäelle. Valitettavasti tosin kynttilät saapuivat
hieman myöhässä ja kulkue etenikin alun matkaa hämärän vallitessa - olihan
katuvalotkin sammutettu.
Kannusillanmäellä Musikinstitutet Kungsvägenin puhallinorkesteri loi tunnelmaa joulun sävelin. Kun kulkue oli saapunut perille, julkisti Kanta-Espoon alueneuvottelukunnan puheenjohtaja Kaisa Lanttola vuoden 2001 kantaespoolaiseksi Carl Axel Ehrnroothin, joka kukituksen jälkeen piti lyhyen puheen.
Perinteisen jouluvalojen sytytyspuheen piti tällä kertaa Espoon kulttuurijohtaja Georg Dolivo. Myöhemmin kynttiläkulkue jatkoi matkaansa veteraanien muistomerkille.
Tony Hagerlund
Sivun alkuun
© 2002-2008 Tony Hagerlund.