Keski-Espoon Sanomat 2/2001

Keski-Espoon Sanomat 2/2001
ilmestyi toukokuussa 2001

Sisällysluettelo

Lehdenjakoa Keski-Espoossa
Ämmässuo - kulutusyhteiskunnan päätepiste
Kaupunkirata tuo muutoksia joukkoliikenteeseen
Espoolaisten asumistoiveet tutkittu

Lehdenjakoa Keski-Espoossa

Alueellamme toimii viitisentoista pirteätä lehdenjakajaa, vapaapäiväntekijä ja muutama lomittaja. He pyrkivät tuomaan lehdet tilaajille määräaikojen puitteissa arkisin klo 6.30 ja sunnuntaisin klo 7.30 mennessä, vaikka viime aikoina tiukkaa on tehnytkin.

Kuljetus

Ennen kuin "lehti kolahtaa tilaajan luukusta sisään tai tipahtaa laatikkoon" eli siis jakaja tuo lehden, on sillä pitkä prosessi takanaan. Osa lehdistä painetaan Martinlaaksossa, josta ne sekä muut varhais-jakelulehdet tuodaan jakajille kahdessa kuljetuksessa noin tunnin tai kahden välein. Kuljettajamme on lastauspaikalla noin klo 1.30.

Siellä hän alkuvalmistelujen jälkeen odottelee oman kuljetusnumeronsa ilmestymistä tauluun. Espoon keskuksen, Tuomarilan sekä Muuralan kuljetukset eivät ole ensimmäisten joukossa (Kauniaistenkin jakajat saavat lehtensä noin tuntia aikaisemmin). Jos lehden välissä ei ole hankalia mainoksia, kuljettajamme pääsee lastaamaan jo ennen klo 2.30, jolloin jakajatkin ehtivät toimia ajoissa.

Paino-ongelmia

Kun kello alkaa olla 6.30, eikä lehteä näy tilaajan eteisen lattialla, on ymmärrettävää, että se suututtaa. Kyllä se kauniisti sanoen ottaa päähän jakajiakin. Olemmehan työpaikoillamme jo yleensä suunnilleen klo 2.30. Saattaa kulua tuntikin, ennen kuin lehdet saapuvat. Tämä voi johtua häiriöstä painokoneessa, paperin katkeamisesta tai kuten eräänä maaliskuun yönä, yhden lehden myöhästymisestä. Tuolloin koko jakelu oli pahasti myöhässä. Kun kellojakin siirrettiin juuri tuona yönä eteenpäin, tuntui kuin painossa niitä olisi siirretty taaksepäin. Koska jakaja on prosessin viimeisin ja näkyvin lenkki, on ymmärrettävää, että moni tilaaja pitää jakajaa syyllisenä lehden myöhästymiseen. Jakaja ei mitenkään voi vaikuttaa painon toimintaan. Hän muistaakin kiitollisuudella niitä tilaajia, jotka ymmärtävät, ettei lehden viivästyminen johdu jakajasta.

Hankaluuksia

Kun lehti on erityisen paksu, kuten kuukaisiliitepäivinä ja sunnuntaisin, vie se myös ylimääräistä aikaa. On taloja, joiden luukut ovat kovin ahtaat. Paksun lehden päivänä jakaja saattaa jättää nämä talot viimeisiksi. Jakojärjestyshän on vapaa. Joskus tilaaja saa lehtensä ensimmäisenä klo 3, joskus viimeisenä klo 6, sillä eihän sitä millään henno aina samaa tilaajaa pohjimmaiseksi jättää. Säätilojen vaikutus jakotyöhön on yllättävän suuri. Jo pelkkä pikkuinen sade, saati isompi kuuro tuo oman lisän. Talvikeli on sitten jo hankalampi juttu. Etenkin kovilla lumipyryillä tuntuu, että nyt koitti viimeinen aamu. Urhoollisesti jakaja kuitenkin ponnistelee piirinsä ja voimansa loppuun asti ehtiäkseen ennen lumiauraa. Myöskin liukkaat kelit paitsi hidastavat myös aiheuttavat tapaturmia. Kiitos tilaajille, joilla lapio heiluu ja hiekka lentää omakotialueiden laatikoiden edustoilla. Jakamista hidastavat myös jakoväylälle vahingossa unohdetut tavarat. Portaikoissa sekä ovien edessä olevat pulkat, lasten-
vaunut, polkupyörät ja rullalaudat ovat törmäyskurssilla jakajan kanssa. (Mutta ei se jakajankaan muisti aina parhaimmillaan ole: joskus sitä ajatuksissaan juoksee jonkun tilaajan luukun ohi. Anteeksi vain).

Harmittavimpia ovat etenemisen estävät isot kivet ja portit reitillä. Töyssy kahden laatikkorivistön välissä estää tehokkaasti jakajaa tulemasta kierroksen alussa viimeisille laatikoille paksun lehden päivänä. Koko piirihän siitä kärsii. Kierroksen lopussa töyssy ei enää ota auton pohjaan kiinni. Tokihan me tiedämme, ettei kaikilla edellä mainituilla esteiksi kokemillamme asioilla ole muuta kuin puhdasmyönteinen tarkoitus.

Haittoihin voi lukea myös ne jakajan eteen tai taakse ilmestyvät taksit, joista puuttuu peruutusvaihde. Jakaja joutuu sillä erää toviksi keskeyttämään työnsä. Rytmihän siinä sekoaa.

.sekä haittoja

Kuten muillakin erityiseen aikaan työskentelevillä, niin meilläkin on joskus vaikeuksia tarpeellisen levon suhteen. Liioitellun kovat askelten jyskeet lattiaan, hakkaamiset sekä kova jytäjumputus ovat harminamme kerrostaloissa. Jotkut meistä katsovat vielä iltauutiset voidakseen olla perheen parissa. Toisille riittää Kauniit ja rohkeat ja sen jälkeen Nukkumatti. Sosiaalinen kanssakäyminenhän tässä työssä jää vähiin. Perheellisellä on omat ongelmansa, kun toinen vanhemmista menee nukkumaan toisen lähtiessä päivätyöhön.

Julkinen työpaikka

Vaikka jakaja toimiikin ulkona yleisillä paikoilla, on hän kuitenkin työpaikallaan. Näin on lehtien lastaamisesta aivan viimeiseen jättöön asti. Kaikki lehdet on maksettu ja ne kuuluvat tilaajille. Epäkelpojen lehtien (märät, rypistyneet, repeytyneet) tilalle on muutama varalehti. Ylimääräisiä lehtiä ei siten ole. Joskus joku epähuomiossa ottaa nipusta tai jakovälineestä hänelle kuulumattoman lehden. Se saattaa olla juuri se, joka tilaajalta ehkä sitten jää puuttumaan. Myöskin ulkopuolisten huomauttelut ja arvostelut työpaikallamme koemme työn häirintänä, sillä aika ei riitä seurusteluun.

Valvoja katse

Yleisenä taksina emmekä puhelimena voi toimia, mutta toki hätätilanteissa annamme apuamme. Yksi meistä on hälyttänyt ambulanssin loukkaantuneen avuksi, toinen poliisit myymälävarkaiden perään. Öiseen aikaan kulkeminen opettaa tervettä varovaisuutta. Olemme tottuneet tarkalla katseellamme huomioimaan pienetkin muutokset piireillämme. Toimimme tavallaan "valvojina", katsom-me, että kaikki on kunnossa.

Hyviä puolia

Etenkin päätoimiset jakajat ovat sitoutuneet työhönsä, vaikka joillakin on koulutus aivan muuhun ammattiin. Se on jäänyt, kun on selvinnyt, että tästä "kuntolenkistä" saa vielä kohtuullisen palkankin sekä koko päivän aikaa itselleen. Työ on vapaata ja lähes stressitöntä. Päivällä voi sitten vaikkapa kirjoitella, hioa kivistä koruja, opiskella kieliä tai tutkia ajan problematiikkaa. Jos elämän tarkoituksena on "tehdä rahaa", on parasta tehdä se muualla. Mutta jos aika on ihmiselle tärkeä, jos on harrastuksia ja halua toimia, niin tässä työssä piilee rikkaus. Itse varsinainen jakotyö sinänsä ei mitään "einsteinilaisuutta" vaadi, mutta välillisesti tämä antaa hyvän kunnon lisäksi paljon. Vuodenaikojen vaihtelut ovat aina yhtä ihanaa seurattavaa, kevään tuloa ennustavien lintujen äänet yössä lumoavat, rusakoiden kisailu kiehtoo, syksyn tuoksut huumaavat, talven hangella katu-
valojen loisteessa pakkasyössä kimaltelevat timantit ja taivaalla loistavat tähdet. Voi vaikkapa harrastaa tähtivalokuvausta lehtiä odotellessa. Lisäksi on jakajia, jotka tekevät tätä työtä voidakseen olla lastensa kanssa kotona ja siten säästävät päivähoitomaksut.

Lomakausi uhkaa

Vakinainen jakaja osaa piirinsä ulkoa, mutta vasta taloon tullut kulkee listojen kanssa ja saa kolmesta tunnista helposti neljä tuntia. Siinä tapauksessa voi sanoa jakajan olevan myöhässä. Myöskin ns. pommiin nukkumisia sattuu lähes poikkeuksetta vain uusille jakajille, joiden on aluksi vaikea sopeutua yötyön vaatimuksiin. Nyt lomakauden alkaessa pyydämmekin tilaajilta ymmärtämystä asian suhteen.

Jakaja

Ämmässuo - kulutusyhteiskunnan päätepiste

Kulmakorven alueen asukkaat ovat olleet pitkään huolissaan oman asuinalueensa ympäristön tilasta ja erilaisien hankkeiden tulevista vaikutuksista. Alueen asukkaiden aktiivisen toiminnan tuloksena asia nousi esiin myös kaupunginvaltuustossa toukokuun alussa. Tosin jo sitä ennen mm. kaupunginhallitus on jo puuttunut alueen ongelmiin.

Kaupunginhallitus antoi maaliskuussa Uudenmaan ympäristökeskukselle lausunnon, missä se suhtautui kielteisesti energialaitosten tuhkien läjitysalueen sijoittamiseen Ämmässuon alueelle. Samalla se päätti, ettei alueelle tule sijoittaa uusia toimintoja ennen kuin alueelta on valmistunut ympäristövaikutusten kokonaisselvitys. Lisäksi kaupunginhallitus pyysi kaupunkisuunnittelukeskukselta selvitystä siitä, miten kaavoituksella voitaisiin hillitä alueen ympäristöhaittoja ja ohjata tulevaa kehitystä. Nämä linjaukset olivat juuri sellaisia, joita viimeistään nyt piti tehdä. Ämmässuon alueelle on suunnitteilla useita eri hankkeita ja lähes jokaisesta alueelle suunnitellusta hankkeesta on meneillään parhaillaan ympäristövaikutusten selvitystyö. Näissä selvityksissä on ollut mukana myös asukkaiden edustaja, mutta ongelma on ollut juuri siinä, ettei hankkeiden kokonaisvaikutuksia ole aikaisemmin huomioitu. Lakia on tulkittu niin kuin se antaa mahdollisuuden sitä tulkita, ei niin kuin asukkaiden etu olisi vaatinut. Lain ympäristövaikutusten arvioinnista lähtökohta on täysin hankekohtainen, eikä se velvoita ketään tarkastelemaan kokonaisuutta kunnolla.

Voiko päätöksentekojärjestelmäämme luottaa?

Ämmässuon ongelmilla on vaikutusta monien espoolaisten elämään. Alueen asukkaat ovat aiheellisesti olleet huolissaan juomavetensä laadusta. Kulmakorven alueelle ei ole rakennettu kunnallistekniikkaa ja asukkaat saavat juomavetensä kaivoista. Kaivovesien laatua on tarkkailtu pitkään ja asukkaille on vakuutettu, ettei vaaraa ole. Ämmässuon alueelta virtaa vesiä myös Dämmaniin, mistä kolmannes espoolaisista saa juomavetensä.

Valtuuston saaman vastauksen mukaan VTT on tehnyt Ämmässuon ja Kulmakorven alueen maantäyttöalueen pohja- ja pintavesien kehittymisennusteen. Sen mukaan haitta-aineiden vaikutus on merkityksetön raakaveden laadun kannalta, mutta se on olemassa. Kompostointilaitos on aiheuttanut hajuhaittoja ja siihen on puututtu. YTV on päättänyt rakentaa alueelle jälkikompostointihallin, mihin kompostointimassa siirretään tulevaisuudessa, eikä sitä enää siirretä avouomiin, kuten ennen on tehty. Maalikuussa Uudenmaan ympäristökeskus on antanut määräykset siitä, miten hajuhaitat poistetaan ennen kuin jälkikompostointihalli saadaan käyttöön. Näiden toimenpiteiden pitäisi raikastaa asukkaiden hengitysilmaa. Asukkaiden huolenaiheet ovat liittyneet voimakkaasti elämän perusedellytyksiin: veteen, jota me juomme ja ilmaan, jota me hengitämme. Vaikka kyseessä on ollut hyvin tärkeät asiat, ovat he saaneet tehdä paljon työtä ennen kuin ovat tulleet kuulluksi. Luottamus päätöksentekijöihin ja virkamiehiin on ollut koetuksella. Nyt tehdyillä päätöksillä ja niiden tuloksilla toivottavasti voidaan palauttaa heidän uskonsa.

Kestämätön elämäntapamme

Ämmässuon ongelmissa on kysymys myös vieläkin laajemmasta kysymyksestä. Kyse on nyky-yhteiskuntamme elämäntavasta ja arvoista. Ämmässuon kaatopaikalla näkyy kulutukseen perustuvan elämäntapamme kääntöpuoli: yhä kiihtyvämmällä tahdilla kasvava jätevuori.

YTV valmistelee parhaillaan jätteiden synnyn ehkäisy -strategiaa, missä pyritään nimenomaan vastaamaan tähän periaatteellisempaan kysymykseen. Myös nykyinen voimassa oleva jätelaki korostaa sitä, että ennen kaikkea tulisi pyrkiä siihen, ettei jätettä synny lainkaan. Toissijaisena keinona on hyödyntää jäte ja kaikkein viimesijaisin ratkaisu jätteiden käsittelyssä on se, että se viedään kaatopaikalle.

Strategiaan sisältyy myös esitys jätteenkäsittelylaitoksen rakentamisesta Ämmässuon kaatopaikalle. Laitos on kannatettava hanke, mutta ei ongelmaton, sillä se ei saa vaikuttaa jätelain esisijaisen tavoitteen eli jätteen synnyn vähentämispyrkimyksiin. Todellisuudessahan laitos ei vähennä jätteen syntyä, vaan mahdollistaa jätteiden hyötykäytön lisäämisen. Laitoksessa jätteestä erotellaan palava ja palamaton aines (mm. metallit ja kiviaines). Lajittelussa syntynyt polttoainetta hyödyntävät olemassa olevat voimalaitokset.

Miten sitten todella voitaisiin vähentää jätteiden syntyä? Siihen on mahdollista päästä vain omaa elämäntapaamme muuttamalla ja toisaalta tavaroiden tuottajien toimintatapojen muutoksilla. Jo nyt lainsäädännössämme korostetaan tuottajan vastuuta. Tavaroiden tuottajilla on vastuu tuotteen koko elämänkaaresta eli myös siitä vaiheesta, kun tuotteesta tulee tarpeeton. Joidenkin tavaroiden, kuten pakkauksien ja lasin osalta valtioneuvosto on asetuksella säätänyt tuottajille velvollisuuden jätteiden hyödyntämiseen. Onnetonta tässä vain on se, että esimerkiksi pakkausjätteiden osalta säädös on niin epäselvä, että se on mahdollistanut viivyttelyn kunnollisen keräysjärjestelmän rakentamisessa. Peltipurkkien keräystä saamme vielä odotella.

Tuottajien vastuu jätteiden hyötykäytöstä ei ole mahdollista ilman meidän jokaisen aktiivista toimintaa. Oleellisia kysymyksiä onkin siis lajitteletko jätteet tai mietitkö jätteiden syntyä kaupassa vai et. Tulevaisuudessa jokainen meistä joutuu miettimään näitä kysymyksiä paljon enemmän, se kannattaisi siis aloittaa jo tänään. Kierrättämällä, lajittelemalla ja korjaamalla vanhaa me vaikutamme myös Kulmakorven alueella asuvien ihmisten elämään. Muovisen kauppakassin vaihtaminen kangaskassiin on edelleen hyvä ja vaivaton ensiaskel oman elämäntavan muuttamiseksi kestävämmäksi.

Jaana Leppäkorpi

Kaupunkirata tuo muutoksia joukkoliikenteeseen

Maaliskuussa Keski-Espoon koululla esiteltiin Espoon julkisen liikenteen linjastosuunnitelma vuosille 2001-2005. Keskiespoolaisittain sanoma oli positiivinen; seutubussiliikenne pysyy ennallaan, junaliikenne ja Espoon sisäinen liikenne paranevat ja kauan kaivattu Espoon keskuksen palvelulinja aloittaa.

Osa muutoksista tulee voimaan jo viikon kuluttua kesäkuussa, muutamat vasta vuonna 2005. Nyt esitellyt päätökset on kuitenkin vahvistettu ja näillä näkymin ne toteutuvat alla esitellyssä aikataulussa. Monilla Espoon sisäisillä bussilinjoilla vuoromäärää lisätään. Myös uusia linjoja tulee, keskeisimpänä kaksi uutta pikalinjaa.

Seutubussiliikenne pysyy ennallaan

Junaliikenteen vuorovälin tihentyessä seutubussiliikenne pysyy silti ennallaan. Linjat 154, 156 ja 213 liikennöivät yhtä usein kuin tähänkin asti. Ainoastaan linja 247 vaihtaa nimeään 27:ksi ja kaupunkirataliikenteen myötä liikennöi väliä Jorvi-Leppävaara, eikä jatka enää Helsinkiin asti. Linja 250 lopetetaan, mutta linjaan 270 - joka on ajanut lähes identtistä reittiä - lisätään yhtä monta vuoroa.

Uusi yölinja aloittaa

Tulevana syksynä aloittaa uusi yölinja 210N, joka kulkee Helsingistä Munkkiniemen kautta Leppävaaraan, sieltä Karakallion ja Viherlaakson halki Bemböleen ja Espoon keskukseen. Tämän jälkeen bussi palaa Helsinkiin nousten Turunväylälle Tuomarilan liittymästä.

Junaliikenteen vuoroväli tihenee

Rantaradan valmistuminen Leppävaara-Helsinki välillä lisää paikallisjunaliikennettä myös Espoon suuntaan. Ensi syksynä E-juna liikennöi kahdesti tunnissa, jolloin jokaisella asemalla pysähtyviä E- ja L-junia kulkee kolme tunnissa. Edellisten lisäksi S- ja U-junat jatkavat liikennöintiä entiseen tapaan.

Metromaisen tiheä vuoroväli Helsingin ja Leppävaaran välillä alkaa kesällä 2002. Tämän jälkeen Espoosta Helsinkiin kulkevat paikallisjunat pysähtyvät kaikilla asemilla Espoon ja Leppävaaran välillä ja tämän jälkeen vain Pasilassa (ja osa Huopalahdessa). E- ja S-junia kulkee neljä tunnissa noin 15 minuutin välein. Matka Helsinkiin kestää tuolloin Espoon asemalta noin 25 minuuttia.

Alkavan kesän aikana rantarataa kunnostetaan Leppävaaran länsipuolella, jolloin liikenne on välillä yksiraiteista ja myöhästymisiä voi esiintyä.

Kaksi uutta pikalinjaa aloittavat

Pikalinja 6:n liikennöinti alkaa syksyllä 2005. Linja tulee kulkemaan välillä Espoon keskus - Iso Omena. Bussi kiertää Espoon keskuksesta Suvelan kautta Turun moottoritielle, siltä Kehä II:lle, kiertää Matinkylän läpi ohittaen Ison Omenan ja päättää reittinsä Kalastajanmäelle..

Pikalinja 8 tulee liikennöimään Espoon keskuksen ja Otaniemen välillä. Espoon asemalta bussi koukkaa Suvelan kautta Turun moottoritielle, sieltä Kehä II:lle, lähestyy Tapiolaa Pohjantorin kautta, ohittaa Tapiolan ja jatkaa siitä Otaniemeen. Aloitusajaksi on kaavailtu syksyä 2003.

Uusi yhteys Espoon keskuksesta Espoonlahteen

Linja 46 (Soukka-Kivenlahti-Espoon keskus) aloittaa liikennöintinsä syksyllä 2004. Linja kulkee uusien teiden Nöykkiönkadun ja Eestinmalmintien kautta. Lähellä Espoon keskusta linja poikkeaa Finnoontieltä Hösmärintielle ja ohittaa Suvelan ja kurvaa Eurosparin vierestä takaisin Espoonväylälle ja päätepysäkilleen Espoon asemalle. Linjan aloittaminen ei vaikuta linjan 42 liikennöintiin.

Kauan kaivattu Espoon keskuksen palvelulinja aloittaa ensi vuonna

Espoon keskuksen palvelulinjoja on kaavailtu aloitettavaksi vuonna 2002. Linjat liikennöivät arkisin ja pääsääntöisesti päiväsaikaan. Palvelulinjaan kuuluu kolme reittiä.

Reitti Hopeatie-Espoonkatu aloittaa reittinsä Kuuriinniitystä, kiertää Tuomarilan omakotitaloalueiden kautta Sunaan, sieltä mutkitellen Suvelan halki Espoon keskukseen, kiertää virastokortteleita ja päättää reittinsä kirkolle.
Reitti Kirkkojärvi-Mikkelä kiertää ensin Mikkelän halki poiketen monilla poikkikaduilla, kiertää sitten kirkon edustalta, kirtelee läpi virastotalokorttelit ja käy kääntymässä Kiltakalliossa ja Espoontorilla ja lopulta kiertää Kirkkojärvelle.
Reitti Kaupunginkallio-Karhusuo kiertää ympyrän Karhusuolla, mutkittelee Gumbölen ja Muuralan kautta Espoon keskukseen, jossa kierreltyään se kiertää Kaupunginkallion halki toisen päätepysäkin ollessa Lugnetin vanhainkoti.

Muutamia muita bussilinjamuutoksia:

17 muuttuu reitiltään syksyllä 2003 jokerilinjan käytöönoton myötä. Uusi reitti kulkee välillä Otaniemi-Tapiola-Keilalahti-Järvenperä.
18 Osa vuoroista jatketaan Kauklahdesta Vanttilaan syksyllä 2004.
19 (Espoon keskus-Tapiola) saa päätepysäkikseen Kirkkojärvelle nykyisen Espoon aseman sijaan kesällä 2001. Lisäksi bussin reitti tulee muuttumaan syksyllä 2001 siten, että se kääntyy Finnoontieltä Puolarintielle, ohittaa Puolarmetsän ja kulkee Olarin kautta nykyiselle reitilleen ja sitä myöten Tapiolaan.
31 reittiä "yksinkertaistetaan" Matinkylässä kulkemaan Matinkartanontieltä uuden ostoskeskuksen viereen. Muutos tapahtuu ensi syksynä. Myös liikennöintiväli tihenee lähivuosina.
57 aloittaa liikennöinnin syksyllä 2003 välillä Sinimäki-Jorvi.
82 korvaa linjan 92, muita muutoksia ei tule.
87 korvaa nykyisen linjan 67. Lisäksi linja liikennöi Espoontorille nykyisen Leppävaaran sijaan. Linjanumero 88 muuttuu linjaksi 22 vuonna 2003.
247 (Jorvi-Helsinki) muuttuu liityntälinjaksi 27 ja ajaa väliä Jorvi-Leppävaara, muutos tapahtuu kesällä 2002. Syksyllä 2003 linja jatketaan Jorvista Espoon keskukseen.

Tony Hagerlund

Espoolaisten asumistoiveet tutkittu

Menneen talven ajan on keskusteltu paljon espoolaisten asumistoiveista. Espoon kaupunki on tehnyt tutkimuksen nykyespoolaisten asumisesta ja toiveista, miten he haluisivat asua. Jo nyt kaupunkisuunnittelulautakunnassa on kesällä julkaistuun tutkimukseen vedottu ja se on jopa vaikuttanut joidenkin alueiden kaavoitussuunnitelmiin. Näyttää siltä, että juuri tällä tutkimuksella tulee olemaan suuri vaikutus päätöksenteossa.

Joka neljäs espoolainen asuu tutkimuksen mukaan toiveitaan vastaavassa asunnossa. Tyytyväisimpiä nykyiseen asumiseensa ovat eläkeläiset. Tyytyväisten enemmistö asuu tällä hetkellä pientaloissa eli rivi- tai omakotitaloissa. Osa kerrostaloasukkaistakin on tyytyväinen omaan asumiseen.

Iso oma tupa tuo tyytyväisyyttä

Asumiseensa tyytyväiset asuvat omistusasunnossa ja keskimääräistä suuremmassa asunnossa kuin tyytymättömät. Vastaukset tuntuvat aika luonnolliselta. Meillä Suomessa asumisen kiertokulku on perinteisesti kulkenut niin, että perheet asuvat "numeroa liian pienessä" asunnossa siihen asti, kunnes lapset ovat jo aika isoja. Perheen kokoa vastaavaan asuntoon muutetaan usean asunnon kautta, ei suoraan ja asunnon kokoa kasvatetaan huone kerrallaan. Ei siis ihme, että ikääntyneet ja suurehkossa omistusasunnossa asuvat ovat tyytyväisimpiä asumiseensa. Moni heistä asuu varmaan edelleen asunnossa, jonka ovat hankkineet vielä lasten asuessa kotona.

Kolmella neljästä espoolaisesta on toiveita asumisensa suhteen. Espoolaiset haluaisivat asua omakotialueella itse omistamassaan pientalossa, missä on vähintään kolme, mielellään neljä huonetta ja keittiö. Tosin ne, jotka asuvat kaupunkimaisella alueella haluaisivat muita useammin asua edelleen kaupunkimaisella alueella. Se kertoo siitä, että kaupunkimaisilla alueilla on saavutettu asumisviihtyvyyden kannalta hyviäkin ratkaisuja.

Eri toiveet eri vaiheessa elämää

Asumistoiveet muuttuvat elämänvaiheiden mukaan. On lähes itsestään selvää, että noin 40 % vanhempiensa luona asuvista on tyytymättömiä asumiseensa. Ihmetystä herättää enemminkin se, että yli puolet heistä on tyytyväisiä asumiseensa, sillä itsenäinen asuminen on tärkeä askel aikuistumisessa ja itsenäistymisessä. Yli puolet vanhempiensa kanssa asuvista haaveilee vuokra-asunnosta. Heistä kolme neljästä toivoo asuntoa, missä olisi kolme huonetta. Viimeisimmästä vastauksesta voisi sanoa, että vastaus kertoo toiveista, ei ehkä kuitenkaan toteutettavissa olevasta suunnitelmasta. Silti täytyy ihmetellä näiden vastausten jälkeen, miten voi olla mahdollista, että kaupunki on hyväksynyt asunto-ohjelman ja Espoo-strategian, joissa kummassakaan ei näy opiskelija- ja nuorisoasumiseen liittyviä tavoitteita.

Toinen kasvava erityisryhmä asumistoiveissa on ikääntyvä väestö. Vaikka Espoo edelleen on nuorten ja nuorten lapsiperheiden kaupunki, harmaantuu väestö myös täällä. Tällä hetkellä eläkeläisistä lähes puolet on tyytyväisiä asumiseensa, silti jo hieman yli puolella on toiveita asumisensa suhteen. Ikäihmisille ovat lähellä olevat palvelut ovat tärkeitä ja ne löytyvät parhaiten kaupunkimaisista keskuksista. Toisaalta niiden vastaajien joukossa, joissa lapset ovat jo täysi-ikäisiä, korostui muita vastaajia enemmän toiveet kerrostaloasumisesta ja pienikokoisemmista asunnoista. Nämä näkökulmat ovat todella tärkeitä tulevia suunnitelmia tehtäessä.

Asuminen on muutakin kuin asunto ja talo. Asumistoiveita koskevassa kysymyslomakkeessa kysyttiin myös asuinalueeseen liittyviä toiveita. Espoolaiset haluavat asua alueella, missä ympäristö on turvallinen, rauhallinen ja terveellinen. Lisäksi vastauksissa korostuu palveluiden ja luonnon läheisyys. Näiden vastausten perusteella voisi ajatella, että kaupunkisuunnittelussa tulee edelleen huolehtia lähivirkistysalueista ja puistoista. Toisaalta voimme vain toivoa, että asukkaat ymmärtävät sen, että vain riittävän tiiviillä kaupunkirakenteella voidaan taata alueelle mahdollisimman hyvät palvelut. Ilman kysyntää ei palveluita voida tuoda lähelle asumista.

Ovatko toiveet ja todellisuus eri?

Espoolaisten toiveet ovat lähes maan hallituksen linjauksien mukaisia. Nykyisen hallituksen ohjelmassa todetaan, että maankäytön suunnittelussa pyritään kasvukeskuksissa lisäämään ihmisläheistä tiivistä pientaloasumista ja kerrostaloasumisessa suositaan rakennuskooltaan pienimuotoisia kaupunkimaisia aluekokonaisuuksia. Jos Espoossa pystyttäisiin toteuttamaan näitä tavoitteita, voisi hyvinkin kuvitella asumistyytyväisyyden lisääntyvän.

Espoon oma asunto-ohjelma alkaa toteamuksella, että asuntopolitiikan tavoitteena on taata mahdollisuus kohtuuhintaiseen ja -tasoiseen asumiseen, mutta siinä jätetään määrittelemättä tarkemmin, kuka tavoitteen toteuttaa. Passiivi on erittäin kätevä sijamuoto vaikeiden asioiden yhteydessä, sillä asumisen kohtuuhintaisuus on iso haaste pääkaupunkiseudulla.

Toukokuun asuntojen myynti-ilmoitusten perusteella voi todeta, että Espoolaiset haaveilevat keskimäärin puolentoista miljoonan markan asunnosta. Vanha omakotitalo Espoossa maksaa noin 1,3-1,6 miljoonaa markkaa. Uuden omakotitalon saa 1,8 miljoonalla. Vanhojen rivitalojen neliöhinta on Espoon tilastojen mukaan lähes 11 000 mk/m2 eli neljän huoneen rivitaloasunto maksaa noin miljoona markkaa. Tekemistä siis riittää, jotta voimme mahdollistaa sen, että espoolaiset voisivat toteuttaa haaveensa kohtuuhintaisesti.

Espoon tämän hetkisestä väestön kasvusta noin puolet johtuu muuttovoitosta, eikä muuttoliike näytä laantuvan. Näiden tulevien espoolaisten näkemykset eivät tietenkään ole mukana nyt tehdyssä kyselyssä. Tällä hetkellä moni muuttaja muuttaa pienemmästä kaupungista toiseen. Aktiivisempia muuttajia ovat nuoret. Jos asumiskyselystä tekisi johtopäätöksiä näiden asumistoiveista, voisi kuvitella, että moni heistä viihtyisi kaupunkimaisella alueella. Toisaalta Espooseen muuttaa paljon lapsiperheitä, joten palveluiden läheisyys pitää korostaa entisestä.

Tuleva työntekijäpula on myös syytä huomioida, kun kyselyn ja muun materiaalin perusteella Espooseen valmistellaan tämän vuoden kuluessa asuntopoliittinen strategia. Espooseen ja pääkaupunkiseudulle tarvitaan jo nyt uusia palvelualan ammattilaisia ja myös julkisen sektorin työntekijöitä (mm. opettajia, lastenhoitajia, poliiseja). Heillä tuskin on varaa asua nykyisten espoolaisten toiveasunnossa. Samat toiveet heilläkin toki voi olla, mutta miten tekisimme niistä mahdollisia?

Jaana Leppäkorpi

Sivun alkuun