Kutsutaan myös: Domi, Domski. – Tuomarila oli 1900-luvun alussa metsää sekä Domsin, Sunan, Dahlin, Jofsin ja Kirstin maatilojen takamaita. Nämä
palstoitettiin vaiheittain 1910–40-luvuilla.

1. Tuomarilan asema. Rantaradan avaaminen 1903 ennakoi varsinaisen
Tuomarilan kylän syntymistä. Seisakkeen tultua täytyi saada sille nimi. Kylän yhteisessä kokouksessa nimeksi päätettiin Domsby ja suomeksi Tuomarila.
Rautatieseisake vihittiin käyttöön 1.9.1931. Asemarakennuksen on suunnitellut Th. Hellström 1936. Tuomarilalaiset keräsivät rakennuksen alkupääoman 10.000 mk keskuudestaan. Kun summa oli viety rautatiehallituksen kassaan, niin rakentamispäätös syntyi. Nykyisin asema on vuokrattu Espoon tuomiokirkkoseurakunnalle.

Seutu, jonka halki rantarata kulki, oli yksinomaan ruotsinkielistä, kun taas työväki suurimmaksi osaksi suomenkielistä. Tuomarilan alueesta tuli voittopuolisesti suomenkielinen kylä ruotsinkielisen väestön keskelle. Tästä johtuen ei kylä juurikaan saanut apua ruotsinkieliseltä kunnalta asioidensa hoidossa. Tästä syystä tuomarilalaiset hoitivat asioitaan enimmäkseen itsenäisesti ja talkoohenki oli voimakasta.

2. Ersin torppa. Rautatien rakentaminen 1900-luvun alussa toi suuren määrän eri ammateissa päteviä työmiehiä Espooseen. Jotkut heistä jäivät perheineen asumaan paikkakunnalle. Johan Emil Kaven muutti vaimonsa Ida Marian sekä perheensä kanssa Ersin torppaan. Torppa on vieläkin jäljellä ja sijaitsee rautatien ja moottoritien kainalossa ollen Tuomarilan vanhin säilynyt rakennus.

3. Björkbacka. Taitekattoinen hirsihuvila valmistui 1912 Jofsin tilasta erotetulle tontille. Keihäsaiheiset päätykoristeet ovat epätavalliset. Espoon kaupunki osti lokakuussa 1919 huvilan lastenkodiksi 100.000 markalla. Vuodesta 1941 talossa toimi suomenkielinen kansakoulu. Tontilla on myös vanhoja apu- ja talousrakennuksia.

4. Kulovalkean asuinalue. Tuomarilan aseman pohjoispuolisella asuinalueella
Kulovalkeassa on kesällä 2004 alettu rakentaa ensimmäisiä uusia taloja. Alueen loppuosasta on käynnissä arkkitehtikilpailu. Nimi perustuu vanhaan paikannimistöön, torpannimeen Brännbacka torp ja niitynnimeen Brännängen (1765 Brändäng), jotka kantavat viestiä alueen ominaispiirteistä – ehkä maan kulottamisesta tai kuivan rinneniityn kulottumisesta. Sen lisäksi rautatiehistorian höyryveturit ja Södrikin lasitehdas ovat osaltaan antaneet kipinää alueen nimeen.

5. Maalitehdas Teknoksen ensimmäinen tuotantolaitos aloitti entisessä kanalassa asemaa vastapäätä vuonna 1948. Tavarat toimitettiin Tuomarilan
asemalta, jossa juna pysähtyi vain pariksi minuutiksi. Raaka-aineiden purkaminen ja valmiiden tuotteiden lastaaminen oli tehtävä sinä aikana. Vuonna 1950 Teknoksen omat tehtaat valmistuivat Pitäjänmäelle, jossa ne sijaitsevat yhä.

6. Huminaa-patsas. Taiteilijaprofessori Armas Hutrin toteuttama patsas
hankittiin Tuomarila-seuran aloitteesta kulttuurikaupunki-projektin yhteydessä vuonna 2000. Patsas kuvaa suomalaista kuusipuuta, joka tarjoaa juurellaan suojaisan lepopaikan.

7. Tuomarilan VPK on perustettu 1929. Vapaapalokunnan hälytysosastossa
on nykyään 14 henkeä, kalustona on sammutusauto. Naisosasto ollut mukana toiminnassa alusta saakka mm. muonituksia hoitamassa. Vakinaisen
palokunnan reservinä on Espoossa kaikkiaan 9 sopimuspalokuntaa.

Tontti hankittiin 30-luvun puolivälissä, jolloin rakennettiin kalustovaja ja tanssilava, joka oli kooltaan 20 x 20 m. Tuomarilan urheilijat perustettiin kalustovajassa 1935. VPK-talo rakennettiin talkoilla 1950. Työtunteja kertyi
15.000.

Talossa toimivat lähikauppa, posti ja kampaamo sekä vuoteen 1972 saakka Alénien elokuvateatteri, jossa oli irrotettavat penkit, joten tilassa voitiin järjestää myös iltamia ja teatteriesityksiä sekä pelata sulkapalloa. Nykyään
ovat kioski, urheilukauppa ja Kino Tuomarila, joka vietti 25-vuotisjuhliaan vuonna 2003.
> Tuomarilan VPK
> Kino Tuomarila

8. Hutrin talo. Kuvanveistäjä Armas Hutri on syntynyt 1922 Jääskessä Karjalan kannaksella. Hän opiskeli taideteollisessa keskusopistossa Helsingissä 1949–52, sai taiteilijaprofessorin arvonimen 1976.

Hutri rakensi omin käsin ateljeetalon Espooseen ja sen yhteyteen taidevalimon, jossa on itse valanut suuretkin pronssiveistoksensa. Armas Hutri on vaikeasta invaliditeetistaan huolimatta ponnistellut tiensä itsenäiseksi luovaksi taiteilijaksi. Hänen veistoksiaan on taidemuseoissa kotimaassa, eri
puolilla Eurooppaa sekä Yhdysvalloissa ja Kanadassa, jossa mm. lentoon nousevia kurkia esittävä viisi metriä korkea suomalaisten siirtolaisten muistomerkki.
> www.armashutri.net

9. Kivikautinen asuinpaikka (Tahkokuja 1). Palstan keskikohdalta, noin 25 metrin korkeudessa nykyisestä merenpinnasta on löydetty tyypillistä kampakeramiikkaa ajalta noin 2800 e.a.a.

10. Ruuhen löytöpaikka. Sunan kartanon mudanottopaikalta vähän matkan
päästä nykyisestä parkkipaikasta löydettiin 1910- luvulla ruuhi, joka on ilmeisesti peräisin esihistorialliselta ajalta ennen 1100-lukua.

11. Keskuspuisto. Pinta-ala 880 hehtaaria, ulottuu Henttaalta Vanttilaan. Espoon Keskuspuisto on virkistykseen ja ulkoiluun tarkoitettu kaupunkimetsä, laaja ja yhtenäinen viheralue. Sen kautta kulkee maakunnallisesti merkittäviä ekologisia käytäviä ja lukuisia ulkoilureittejä. Talvisin tässä kohdin on Espoon kaupungin ylläpitämä päälatu. Sitä pääsee hiihtämään länteen Vanttilaan, etelään Suomenojalle ja itään Tapiolaan ja edelleen Leppävaaraan, josta voi jatkaa Luukkiin tai Vantaan ja Helsingin latuverkkoihin. Pohjoiseen voi hiihtää
Kauniaisten Kasavuoreen, Oittaalle ja Nuuksioon saakka.

12. Långsno. Nykyisen Espoon keskuspuiston reunassa oli Tuomarilan hyppyrimäki 40–50 luvulla. Kirstin tilan isäntä Erik Segersven antoi Tuomarilan
urheilijoille puut hyppyrimäen rakentamiseen. Hän tuli katsomaan kilpailuja mustan Toska-hevosen vetämällä kirkkoreellä. Mukana oli usein myös vaimo.

13. Tuomarilan tammi. Yksityisellä kiinteistöllä Palotie 22:ssa kasvava puu
on yli 30 metriä korkea, hyväkuntoinen ja sijaitsee mäen rinteessä, mistä se näkyy kauas tielle. Rauhoitettu 7.4.1987.

14. Mormonien seurakuntakeskus. Amerikkalaisperäisen Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon Espoon 1. ja 2. seurakunnan toimipiste sekä sukututkimuskeskus.

15. Tuomarilan koulu. Tuomarilassa aloitti suomenkielinen kansakoulu
tammikuussa 1939. Koulu oli aluksi yksityinen. Se toimi Pitkännotkontien ja Sunankaaren risteyksessä ja muutti 1941 Björkbackaan. Puistotiellä sijaitseva
nykyinen Tuomarilan koulu valmistui 1959, suunnittelijana arkkitehdit Meller ja Rauhala.

Kyläkoulumaisessa alakoulussa on 160 oppilasta. Opetuksessa painotetaan yhteisöllisiä taitoja sekä luovuutta.
> Tuomarilan koulu

16. Mika Kaurismäki. Yläkalliontiellä 1986–90 asunut Mika Kaurismäki on tunnetuista ohjaajaveljeksistä vanhempi. Hän on syntynyt 1955 Orimattilassa, opiskellut Münchenin elokuvakorkeakoulussa 1977–81, työskennellyt mm.
Suomessa, Saksassa, Yhdysvalloissa ja Brasiliassa. Mukana perustamassa Sodankylän elokuvajuhlia 1986. Saanut 6 Jussi-patsasta sekä Pro Finlandia -
palkinnon 1994.

Mika Kaurismäki liikkuu sujuvasti eri genrejen välillä. Hänen tyylilleen on ominaista matkametaforan käyttö sekä dokumentaarisen tarkka miljöön ja ihmisten kuvaus. Kaurismäen elokuva Zombie ja kummitusjuna (1991) kuvattiin
pääosin Tuomarilassa. Muita töitä: Arvottomat (1982), Helsinki Napoli All Night Long (1987), Amazon (1990), Tigrero (1994), L.A. Without a Map (1999) sekä musiikkidokumentti Moro no Brazil (2002).

17. Yläkalliontie on tiivis ja matala ns. hartiapankkialue, joka rakennettiin 1970–80-lukujen taitteessa. Alueella on rivi-, omakoti- ja pientaloja.

18. Sunan koulu valmistui 1985, suunnittelija arkkitehtitoimisto Kari Järvinen ja Timo Airas. Koulurakennus on tyyliltään onnistuneesti postmoderni. Sisäpihan julkisivu jäljittelee kylänraittia jyrkkine talojen kattoineen. Rakennusmassa on jaettu moneen osaan, jolloin auringonpuoleiselle pihalle syntyy ihmisläheinen
mittakaava. Noin 300 oppilaan alakoulussa painopistealueina ovat matematiikan ja musiikin opetus. Koulussa sijaitsee Matikkamaan toimipiste.
> Sunan koulu

19. Solisevanpuro alkaa Kauniaisten Suursuolta, laskee Finnobäckennimisenä Finnoonlahteen.

20. Söderskog. Selkeästi rajautuva kaunis maisemakokonaisuus, johon kuuluvat kyläkukkulalla neliömäisen pihan ympärillä Söderskogin kartanon rakennukset, kaunis puusto, peltoaukea, toisella kukkulalla kaksi hirsitorppaa sekä vanhat tielinjat.

Morbyn kylän yhteismaille raivatusta uudisviljelmästä kehittyi 1540 mennessä neljän talon siirtokylä. Klemet Hansson yhdisti 1600-luvulla kylän talot, jolloin Söderskogista tuli yksinäistila. Vanha päärakennus 1700-luvun alusta on todennäköisesti yksi Espoon vanhimmista säilyneistä asuinrakennuksista. Nykyinen omistajasuku osti tilan 1815. Uusi päärakennus vuodelta 1818 sai jugend-henkisen ulkoasunsa 1909 tehdyssä korjauksessa. Alueen halki kaavaillaan Espoonväylän jatkoa kohti Länsiväylää.

21. Kirstin pientaloalueen rakentaminen aloitettiin 1976. Jakautuu viiteen osaalueeseen, joissa yhteensä 500 asuntoa. Pienimmät 39 m2:n 2h+kk ja suurimmat 122 m2:n 5h+k. Toteuttajana toimi ruotsalainen Tiefundamentti, joka oli aikaisemmin suuntautunut maa- ja vesirakentamiseen: kohteita mm. Lahden moottoritien I vaihe, Päijänne-tunneli ja Varkaus– Kuopio-syväväylä.

22. Hösmärinpuiston pienten lasten koulu ja päiväkoti valmistui 2005, suunnittelija Yrjö Suonto. Kaksikerroksisen puurakennuksen massa kiertyy suuren sisäpihan ympärille. Koulu ja päiväkoti edustavat uutta ajattelua kunnallisessa lähipalvelurakentamisessa. Integroimalla saavutetaan hyötyjä niin toiminnallisesti kuin tilojen kohonneen käyttöasteen kautta.
> koulu ja päiväkoti Keski-Espoo -seuran verkkojulkaisussa

23. Ankkapuisto. Hösmärinniityn leikkipuiston varustus uusittiin 2004. Niityllä on kaksi nurmikenttää, sekä talvisin luistinradat. Keskuspuistoon pääsee ulkoilureittiä pitkin, talvella asukkaiden ylläpitämää latua. Alue on lasten ja nuorten suosiossa.

24. Vanha urkutehdas. Urkutehtaan omistaja Jalmari Virtanen oli mm. veistonopettajana Tuomarilan kansakoulussa 1940- luvun alussa. Hänen poikansa Veikko palautti Suomeen pitkään unohduksissa olleen mekaanisen
soittokoneiston rakentamisen taidon 1950-luvulta alkaen. Urkurakentamo Veikko Virtanen toimii edelleen Järvenperässä. Sen valmistamia urkuja on
lukuisissa Suomen kirkoissa, mm. Turun ja Espoon tuomiokirkoissa.

25. Kallioleikkaus. Näkyvissä on suonigneissiä, joka on saviperäinen seoskivi. Siihen tunkeutui karkearakeisia, graniittisia pegmatiittijuonia noin 1800 miljoonaa vuotta sitten 10 km:n syvyydessä vähintään 500– 600 asteen lämpötilassa.

sivun alkuun

Alkuperäiset tekstit (toim.): Pauli Saloranta. Kartat: Onnion. Toteutuksessa mukana: Keski-Espoo -seura, Tuomarila-seura, Esbo hembygdsförening, Espoon tuomiokirkkoseurakunta, Espoon kaupunki, Suomen kotiseutuliitto ja Uudenmaan liitto.