Keskustan kaupunkipolku

Keskustan polku kiertelee Espoon keskuksessa junaradan pohjoispuolella, virastokeskuksen ja Espoonjokilaakson maisemissa. Polun pituus on noin 4 kilometriä.

1. Valtuustotalo. Espoon kaupunginvaltuustossa on 67 jäsentä. He kokoontuvat kerran kuussa maanantaina kello 17.30 valtuustotalossa, joka valmistui 1979, suunnittelijana arkkitehtitoimisto Castrén– Jauhiainen–Nuuttila. Talon edustalla on Leena Turpeisen pronssiveistos Läheinen kontakti. Lämpiössä on Kauko Räsäsen massiivinen seinä- ja ovireliefi Liikettä tilassa.
> Valtuuston esittely Espoon kaupungin sivuilla

2. Kaupungintalo valmistui 1971, suunnittelija arkkitehtitoimisto
Castrén–Jauhiainen–Nuuttila. Rakennuksen keskellä on neljän kerroksen korkuinen aula, jonka ympärille tilat ryhmittyvät. Julkisivujen pintamateriaali on soraa Juutinrauman pohjasta.

Espoon uudesta hallintokeskuksesta 1966–67 järjestettyyn kansainväliseen suunnittelukilpailuun osallistui 172 ehdotusta 37 maasta. Kilpailun voittivat varsovalaiset arkkitehdit Jan Chimieliewski, Janusz Kazubinski ja Krzysztof
Kuras. Heidän massiivinen ehdotuksensa kuitenkin toteutettiin vain osittain. Paras kotimainen ehdotus sijoittui jaetulle 5. sijalle.

3. Rantarata ja vanha asema. Helsingin ja Turun välisen rannikkoradan
perustamisesta päätettiin 1887 säätyvaltiopäivillä. Suunnittelun jälkeen 1899 sai rautatien ylihallitus käskyn panna viipymättä käyntiin radan toteutuksen. Tammikuussa 1900 päästiinkin aloittamaan valmistelevat työt. Rata avattiin
säännölliselle liikenteelle 1.9.1903. Sähköistäminen alkoi 1960-luvulla – Turkuun saakka sähköt saatiin 1995. Nykyisille kaukojunille rantarata on
mutkainen ja kapea sekä rakenteiltaan vanhentunut. Rantadan korvaavasta ELSA-radasta on puhuttu vuosikymmeniä. Vuonna 2004 asetettiin uusi työryhmä selvittämään asiaa.

Lähiliikenne sähköjunilla Helsingistä Kirkkonummelle käynnistyi 1969. Espoon asemalta ajetaan nykyään arkisin yli 100 lähijunavuoroa. Seuraavaksi suunnitteilla on Leppävaaran kaupunkiradan jatkaminen Espooseen.

Aluksi Espoossa oli asemat Kauklahdessa ja Espoon kirkonkylässä sekä seisake Kilon kartanon lähellä. Vanha asema vuodelta 1903 on arkkitehti Bruno Granholmin tyyppipiirustusten mukainen. Rakennusta laajennettiin 1909. Siinä oli kaksi odotussalia, naistenhuone, toimistohuone ja asemapäällikön asunto. Ympärillä olivat tavaramakasiini, makki, kellari ja sauna. Ulkorakennuksista on säilynyt vain koristeellinen varastorakennus. Aseman tuntumassa oli ensimmäisen maailmansodan aikaan myös kiinalaisten metsätyömiesten asuinparakki.

4. Espoon portti. Uusi bulevardi yhdistää radan eri puolet toisiinsa.
Lisää: Keski-Espoo -seuran verkkojulkaisut sekä Espoon kaupungin sivut

5. Kirkonkulma valmistui 1992, suunnittelija Parviainen Arkkitehdit. Rakennuksessa toimii Espoon seurakuntien hautatoimisto ja seurakuntayhtymän viraston palveluyksiköitä.
> Espoon seurakunnat

6. Kirkkojärven liiketalo. Toimintojen keskittyminen suurempiin yksiköihin
on johtanut asuinalueiden lähipalveluiden näivettymiseen. Entinen ostoskeskus palvelee nyt liiketalona.

7. Kirkkojärven koulu on Espoon teknisen keskuksen omaa tuotantoa. 150
oppilaan alakoulussa on maahanmuuttajien valmistava luokka ja Mannerheimin
Lastensuojeluliiton ylläpitämää iltapäiväkerhotoimintaa. Rakennus tullaan
purkamaan ja osin siirtämään uuden yhtenäisen peruskoulun tieltä, jonka suunnittelusta on käynnissä yleinen arkkitehtikilpailu. Tiloihin tulee
myös ilta- ja viikonloppukäyttöä.
> Kirkkojärven koulun kotisivut

8. Kirkkojärvi kuivatiin 1960-luvulla Tarvontien rakentamisen yhteydessä. Sitä ennen järvi tulvi keväisin ja syksyisin: on valokuvia, joissa vesi on kirkolla
saakka. Kesäisin vesi laski niin voimakkaasti, että järveä käytettiin ympäröivien tilojen lehmien ja hevosten laidunmaana. Espoon kaupunki järjesti 2002 suunnittelukilpailun Kirkkojärven elävöittämiseksi. Kilpailun voitti ehdotus “Muistojen aalloilla”, tekijänä Milla Hakari ja avustajana Kimmo Kirvesmäki. Alueen tuleva kehittäminen perustuu tähän ehdotukseen.

9. Matonpesupaikka. Mattojen peseminen laitureilla on perinteinen
suomalainen askare, jota turistit jaksavat ihmetellä. Kuitenkin pesuaineen huuhtoutuminen vesistöön rasittaa kohtuuttomasti ympäristöä, joten on
siirrytty maalle rakennetuille matonpesupaikoille. Ne ovatkin hyvin suosittuja kesäisin.

10. Kaivomestari valmistui 2003, suunnittelija Hannu Jaakkola.
Rakennus on Suomen ensimmäinen yksityisrahoitusmallilla toteutettu julkinen
rakennus. Siinä toimivat Keski-Espoon uimahalli ja palloiluhalli sekä vuonna 2000 perustettu IT- ja mediapainotteinen Kuninkaantien lukio, jossa on yli 500 oppilasta.
> Tilojen esittely Kuninkaantie lukion sivuilla

11. Terveyslähde. Espoon terveyslähde laillistettiin 1751. Sen ensimmäinen intendentti oli lääkäri Carl Fredrik Zandt. Veden nauttimista varten lähteen yhteyteen rakennettiin kaivohuone. Kerrotaan Suomenlinnaa rakennettaessa sairastuneen 135 sotilaan käyneen juomassa vettä ja parantuneen vesihoidon ansiosta. 1700–1800-luvun vaihteessa Espoon kaivo eli loistokauttaan ollen Helsingin seudun kulttuurielämän keskuksia. Kylpylävieraita majoitettiin mm. Lövkullassa, jonne kaivolta johti puukuja samoin kuin kirkolle. 1800-luvun
puoliväliin mennessä terveyslähteen käyttö väheni. Kesällä 1970 paikallistettiin jo pusikoitunut lähde.

12. Kirkonkymppi valmistui 2004, suunnittelija arkkitehtitoimisto Lahdelma–Mahlamäki. Kaksi punatiilistä, korkeaharjaista rakennusta sijoittuvat vanhan kirkonmäkimaiseman ja muun kaupunkirakenteen solmukohtaan. Rakennukset ovat kulmittain toisiinsa nähden muodostaen suojaisen miljöön.
Rakennusparin yhteinen aula avautuu joen, kalliometsän ja tuomiokirkon suuntaan. Kirkonkympissä ovat Espoon tuomiokirkkoseurakunnan ja Espoon ruotsinkielisen seurakunnan asiakaspalvelupisteet ja virastot sekä
Espoon hiippakunnan tuomiokapitulin ja piispan työtilat sekä istuntosali.

Espoon hiippakunta aloitti toimintansa 1.1.2004 ollen nuorin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon yhdeksästä hiippakunnasta. Seurakuntia siihen
kuuluu 24 Hangosta Mäntsälään.
> Espoon hiippakunta

Espoon seurakunta on toiminut katolisena jo vuonna 1458. Luterilainen uskonpuhdistus 1527; samalla kuningas Kustaa Vaasa takavarikoi kirkon
ylimääräisen omaisuuden. Jaettiin kahtia suomenja ruotsinkieliseen seurakuntaan 1950. Suomenkielinen jaettiin 1964 edelleen Kanta-
Espoon, Leppävaaran ja Etelä-Espoon seurakunniksi. Kanta-Espoosta tuli
tuomiokirkkoseurakunta 1.1.2004, jäseniä nykyään yli 46 000. Ruotsinkielisessä srk:ssa jäseniä runsaat 17 000.

Kirkonkympin sisäpihalla on kesäkuussa 2005 paljastettu kuvanveistäjä Tilla Kekin taideteos Aikojen saatto. Inhimillisellä tavalla monumentaalinen teos koostuu viidestä luonnollisen kokoisesta, omaluonteisesta ihmishahmosta, jotka vaeltavat kohti kirkkoa. Vaeltaja-teema on esiintynyt Kekin töissä erilaisina kulkueina jo vuosien ajan. Kuparipeltinen työ on patinoitu, mutta sen pinta muuttuu ilman, sateen ja auringon vaikutuksesta: ensin siitä tulee
mattaruskea, vuosia myöhemmin vihreä.

13. Espoonjoki. Espoonjokilaakso on muisto jääkauden jälkeisestä
merenlahdesta. Se on muodostanut aikanaan tärkeän kulkuväylän.
Espoonjoen vesistön valuma-alue ulottuu pohjoisessa Luukkiin ja koillisessa Vantaan Piispankylään. Alueen koko on 132 km2, josta 6 % on järviä, suurimpina Bodominjärvi ja Pitkäjärvi.

Espoonjoki alkaa kun Glimsån ja Glomsån yhtyvät Bembölessä. Sen vedet laskevat 7 km myöhemmin Espoonlahteen. Joen keskivirtaama 1,7 m3/s. Joessa on paljon ahvenia ja haukia sekä myös taimenia.
> Pro Espoonjoki

14. Näkymä Lövkullaan. Glomsbyn kylässä oli 1500-luvulla neljä taloa.
Nimismies ja kestikievarin pitäjä Johansson Brenner osti Lövkullan 1650-luvun lopulla saaden myös ratsutilan oikeudet 1680-luvulla. Rustholli jaettiin
1736 kahden veljeksen kesken Nedre ja Övre Lövkullaksi. Rakennusten välitse kiemurtelee edelleen Kuninkaantieltä kirkolle johtanut haara, nykyiseltä nimeltään Lehtimäentie. Espoon kaupunki osti 1975 Övre Lövkullan, jonka
päärakennus säilytettiin. Espoon terveys- ja sosiaalialan oppilaitos valmistui sen yhteyteen 1986, suunnittelija Perko & Rautamäki Arkkitehdit,
laajennus 1993.

Nedre Lövkulla toimii edelleen maatilana. Sen nykyinen uusrenessanssihenkinen päärakennus on peräisin vuodelta 1892. Weurlanderien suku on omistanut tilan yli 200 vuotta. Tilan pelloilla toimii
9-reikäinen jokamiehen golfrata, jonka yhteydessä on kahvilaksi kunnostettu rakennus vuodelta 1850.
> Lövkulla golf

15. Kuninkaantien kyltti. Kuninkaantie oli keskiajan tärkein maantie
Suomessa. Se kulki Turusta Viipuriin muodostaen myös keskeisen osan Bergenin ja Pietarin välisestä postireitistä 1300-luvulta alkaen. Espoon kirkkoa ei rakennettu aivan tien viereen, joka kulki nykyistä Isoa maantietä pitkin nykyiselle Muuralantielle ja siitä edelleen nykyistä Espoontietä Bemböleen, vaan kirkolle johti Mikkelästä liityntäpolku, joka taas Lövkullassa liittyi kuninkaantiehen.
> Kuninkaantie-sivusto

16. Kapearaiteinen rautatiesilta. Venäjän Itämeren laivaston tuhouduttua Japaninsodassa Tsushimalla 29.5.1905 päätti keisari Nikolai II rakennuttaa pääkaupunkinsa Pietarin suojaksi laajan linnoitusjärjestelmän. Siihen kuuluvan
Helsingin maa- ja merilinnoituksen valleja kaivettiin vuodesta 1914 alkaen aina 15.3.1917 tapahtuneeseen vallankumoukseen saakka. Espoossa varustukset
ulottuvat Westendistä Leppävaaraan.

Vallitustöitä varten tarvittiin paljon puutavaraa, joten venäläiset toivat kiinalaisia Mantsuriasta ja Amurinmaalta metsänhakkuuseen. Puutavaran kuljetukseen venäläiset rakensivat kapearaiteisen rautatien pohjoisesta Espoon vanhalle rautatieasemalle Espoonjoen yli. Rata kulki aivan hautausmaan reunaa. Se rakennettiin nopeasti ja todennäköisesti talvella suoraan kovalle maalle: lumi vain luotiin pois ja kiskot pantiin paikalleen. Rakenne ei kestänyt veturia ja raskaasti lastattuja vaunuja vaan ne suistuivat usein radalta. Niin jouduttiin siirtymään hevosten vetämiin vaunuihin. Viimeisiä kiinalaisrautatien muistoja olivat Espoonjoen rautatiesillan jäännökset, jotka näkyivät hyvin vielä 1980-luvulla.
> Espoon kaupunginmuseo: Kuka kaivoi vallihaudat?
> Krepost Sveaborg

17. Tuomiokirkko. Keskiaikainen harmaakivikirkko on pääkaupunkiseudun vanhin säilynyt rakennus: rakennushistoriallisesti ja maisemallisesti Espoon
tärkein yksittäinen kohde. Tekijäksi on arveltu “maakunnan omaa mestaria”. Kirkon vanhimmat osat on ajoitettu 1480-luvulle. Saarnatuoli ja istuinpenkit rakennettiin uskonpuhdistuksen jälkeen 1500-luvun alussa. Seinien keskiaikaiset kalkkimaalaukset peitettiin 1700-luvun lopulla, jolloin myös ensimmäiset urut saatiin. Nykyiset urut ovat tuomarilalaisen Veikko Virtasen 1967 rakentamat 38-äänikertaiset. Kellotapuli valmistui 1767. Sen kaksi pienintä kelloa on valettu Tukholmassa 1736 ja suurin 1765. Alun perin kolmilaivainen kirkko muutettiin 1820- luvun laajennuksessa poikkilaivaiseksi ristikirkoksi. 1930-luvun peruskorjaus-restauroinnin yhteydessä
seinämaalaukset paljastettiin. 1980-luvun restauroinnissa 1400-luvulta peräisin oleva krusifiksi palautettiin kuoriholviin.

18. Hautausmaa. Espoon tuomiokirkon ympärille syntynyttä ja vähitellen laajentunutta Kirkon hautausmaata on laajennettu viidesti: nyt kokonaispinta-ala on noin 11 hehtaaria. Kirkkomaalla sijaitseva 30- paikkainen toimituskappeli on ollut käytössä vuodesta 1976. Kirkon välittömässä läheisyydessä sijaitsevat myös historiallinen hautausmaa-alue ja Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkki. Sankarihaudoille on varattu oma osastonsa; myös sotaveteraaneille on oma lehto. Muistolehto on kirkkomaan ainoa alue, jonne saa vielä uusia hautapaikkoja. Hautausmaalla työskentelee vakituisesti kolme henkilöä; kesäisin työntekijöiden määrä kymmenkertaistuu.

19. Espoon pitäjäntupa. Espoon kuntakokouksilla ei pitkään aikaan ollut
omaa kokoustilaa, kunnes 1887 saatiin Backbyn yksinäistilan mailta tyhjilleen jäänyt pienten lasten koulutalo noin vuodelta 1870 lahjoituksena pitäjäntuvaksi. Tontin luovutti seurakunta ja talo siirrettiin paikalleen 1889–90. Espoon suomenkielinen kansakoulu toimi rakennuksessa 1900-luvun alussa. Nykyään seurakunnan omistuksessa.

20. Espoon pappila. Espoon seurakunnan itsenäistyttyä Kirkkonummesta ensimmäinen kirkkoherra Henrik Olavinpoika astui virkaansa 1458.
Ensimmäiset maininnat Espoon pappilasta ovat 1400-luvun lopulta. Nykyinen rakennus valmistui 1853 edeltäjänsä kivijalalle, suunnittelija lääninarkkitehti Jean Wiik. Kulttuurihistoriallisesti arvokas empiretyylinen hirsirakennus on
kaavamääräyksin suojeltu. Pappilassa on tehty suuria korjauksia vuosina 1930, 1975 ja 1992. Se on ollut tyhjillään vuodesta 1998. Espoon
ruotsinkielinen seurakunta aikoo kunnostaa rakennuksen kirkkoherran virka-asunnoksi.

21. Tuomiokirkon seurakuntatalo valmistui 1995, suunnittelija arrkkitehtitoimisto G. & E. Adlercreutz. Seurakuntatalosta järjestettiin jo
1982 suunnittelukilpailu, Rakennuksen valmistumiseen kului pitkä aika, sillä asemakaava saatiin alueelle vasta 1993. Nykyisen rakennuksen torni on samalla kohdalla kuin aiemmin paikalla sijainneen palokunnantalon torni sekä vuoden 1941 maaottelumarssin lähtöpaikka.

Rakennuksen lähellä on tienoon paras talvinen liukumäki Krakelbacken, josta nimen perusteella voisi arvella, että nuoriso ennen mieluusti kokoontui
myös muina vuodenaikoina mäelle viettämään kenties meluisaakin yhdessäoloa.

22. Kannusilta. Alkuperäinen puusilta sijaitsi nykyisen kävelysillan kohdalla. Tarina kertoo, että espoolainen kirkkokansa ennen vanhaan mennessään sanaa kuulemaan piilotti viinakanisterinsa sillan alle, ja siitä ovat silta ja sen viereinen mäki saaneet nimensä. Vuonna 1897 päätti kuntakokous, että silta
oli korjattava. Kustannuksista käytiin kiistaa, kunnes 1907–08 silta purettiin ja tilalle rakennettiin uudenaikainen silta kivestä ja sementistä. Kun Tarvontie rakennettiin, puhdistettiin Espoonjoki aina Kauklahteen saakka. Samalla rakennettiin nykyinen silta väliaikaisratkaisuna ja sen paikka siirrettiin nykyiselleen.

23. Kukkakauppa & portti. Talo on kuulunut Villa Karyllin pihapiiriin ja on
ilmeisesti toiminut puutarhuri–talonmiehen asuntona. Rakennus on alueen vanhimpia, mahdollisesti rakennettu 1860–70-luvulla. Alkuperäisestä portista on jäljellä kukkakaupan etuosassa graniittipylväs. Villa Karyll paloi 1970 ja
siitä on säilynyt vain kivijalka osana uutta rakennusta. Tiloissa toimii nykyään mm. Hyvä Arki ry.

24. VPK. Vapaapalokunnan paloasema valmistui 1963, suunnittelija Nisse Hellström. Vakinaisen palokunnan reservinä on Espoossa kaikkiaan 9
sopimuspalokuntaa.

25. Lilla Karyll. Talo on rakennettu 1904. Sen erikoisuutena on ikkunoiden yläreunan pyöröholvimainen muoto ja neljännesympyrän malliset ullakkoikkunat. Talo antaa kuvan Espoon asemaseudun silloisesta
rakennustavasta. Tiloissa toimii tällä hetkellä Espoon Mielenterveysyhdistys.

26. Apteekin talo. Talo on valmistunut 1921. Rakennuksen on suunnitellut ja urakoinut rakennusmestari Bernhard Olin. Rakennuksessa toimi apteekki 1970-luvun loppuvuosiin saakka. Taloa peruskorjataan. Nykyisin siellä toimii Vinkki-piste ja Espoon ympäristöyhdistys.

27. Vanha Erikssonin kauppa. Rakennuksessa toimi Erikssonin ruokatavarakauppa 1960-luvulla. Se oli vanhanaikainen ruokatavarakauppa, jossa oli maidot, lihat ja sekatavara erikseen sekä kangas- ja vaateosasto. Kun Erikssonin kauppa lopetti toimintansa, siihen tuli Halmeen kahvila ja leipäkauppa. Tällä hetkellä talossa ovat Esittävän taiteen koulun sekä Urkuyön
ja Aarian toimistot.

28. Kannusillanmäki. Mäki lehtometsineen on maisemallisesti hallitseva
osa Espoon keskustaa. Eri toimijoiden aloitteesta on perustettu Kannusillanmäen ennallistamisprojekti, jonka tarkoituksena on kohentaa Pappilantien ja Vanhan Lagstadintien varsien kulttuurireitti. Vuonna 2002 Jukka Jalava teki alueesta luontoinventaarion ja löysi mm. 551 perhoslajia,
joista kaksi erittäin uhanalaista.

29. Kunnantalo ja Esbo Sparbank. Vuonna 1932 Espoon kunta osti leskirouva Jenny Weckströmiltä Breidablick-nimisen huvilan Kannusillanmäeltä. Talo paloi 1933 ja heti seuraavana vuonna rakennettiin uusi kunnantalo. Se oli aluksi yksikerroksinen, mutta sai 1945 toisen kerroksen. Sodan aikana talossa toimi kansanhuoltotoimisto. Nykyään ruotsinkielinen musiikkiopisto Kungsvägen sekä Esbobygdens Ungdomsförbund toimivat rakennuksessa.

Esbo Sparbank perustettiin 1875 Espoon kuntakokouksen aloitteesta. Ensimmäinen asiakas oli emännöitsijä Charlotta Ekstöm, joka 14.9.1875
talletti säästötilille 600 mk. Alkuaikoina pankilla ei ollut omaa rakennusta vaan se toimi eri taloissa kirkonkylässä. Vuonna 1935 pankki osti Villa Karlshemin ja toimi siinä vuoteen 1975, jolloin täytti 100 vuotta. Sittemmin se yhdistettiin Helsingin Säästöpankkiin, joka selvisi pankkikriisistä ja tunnetaan nykyään Aktiana. Talo on purettu, mutta varastorakennus on vielä jäljellä.

30. Kannusillanmäen väestönsuoja. Espoossa on noin 2150 väestönsuojaa, joista löytyy suojapaikka 252.000 henkilölle. Kannusillanmäessä on keskustan kiinteistöjä palveleva S6-luokan kalliosuoja johtokeskustiloineen. Se on normaaliaikana monipuolisessa liikuntakäytössä. Väestönsuojien käyttöönotto tulee kysymykseen hyvin vakavissa säteilytilanteissa. Lähimmät ydinvoimalat sijaitsevat Espoosta 100–150 km:n päässä. Suojat tulee voida saattaa tarvittaessa käyttökuntoon 24 tunnissa.
> Länsi-Uudenmaan pelastuslaitos

31. Virastopiha. Espoon tekninen keskus ja kiinteistöpalvelukeskus majailevat tässä 1985 valmistuneessa virastotalossa, jonka on suunnitellut Parviainen Arkkitehdit. Sen pihalla on suomalaisen konstruktivismin uranuurtajan Ernst Mether-Borgströmin (1917– 1996) metalliveistos Futura. “Futurasta on turha etsiä luonnon aiheita. Olen yrittänyt luoda sellaisen ympäristön nykymaailmalle, joka sille parhaiten sopii. Se on ajan sävel," taiteilija itse totesi.

32. Näyttelytila. Espoon kaupungin näyttelytilassa on vaihtuvia näyttelyitä. Tulossa on mm. kaupunkisuunnittelukeskuksen juhlanäyttely.

33. Palvelutalo valmistui 1989. Kutsumanimeltään Katrin keskus tarmokkaan apulaiskaupunginsihteeri Katri Ranniston mukaan. Asuntoja on 43. Talossa on
sauna, pesutupa ja ohjattua monipuolista kuntouttavaa toimintaa. Ateriamahdollisuus on Espoon eläkeläisillä. Eläkejärjestöt käyttävät talon
tiloja kokoontumistiloinaan.

34. Sunan navetta. Sunan tilan puumerkki vuodelta 1759. Puumerkkiä (bomärk) käyttivät tilanomistajat yleisesti 1800-luvulle saakka, sillä sitä ennen ei oltu yleisesti kirjoitustaitoisia. Toisin kuin muualla, Espoossa puumerkki oli alusta alkaen tilakohtainen. Puumerkkejä käytettiin niin kiinteän kuin irtaimen
omaisuuden merkitsemiseen ja mm. käräjäpöytäkirjojen allekirjoittamiseen.
Sunan tila oli yksi viidestä Södrikin kylän kantatilasta. Maatilan omisti loppuvaiheessa Weckströmin suku, joka möi sen Espoon kaupungille 1965. Päärakennus purettiin ja jäljellä on vain valkoinen navetta, joka on tällä hetkellä kaupungin varastona. Sen tulevaa käyttöä ollaan suunnittelemassa.

35. Lagstadin kotiseututalo. Kirkkoherra Gabriel Geitlin toi esille ajatuksen Espoon ensimmäisen kansakoulun sijoittamisesta kirkonkylään. 1869 kuntakokous päätti ottaa 5000 markan lainan, vuokrata seurakunnalta Lagstadin tilan ja rakentaa kansakoulun. Keskeisen paikan valinta osoittaa, että koulua pidettiin lähes kirkon veroisena arvorakennuksena. Työt etenivät verkkaisesti: vasta 2.9.1873 koulu aloitti toimintansa. Aluksi koulussa oli kaksi luokkahuonetta ja opettajan asunto, mutta 1887 koulutaloa laajennettiin yhdellä luokkahuoneella, eteisellä ja kuistilla.

Sodan aikana 1944 taloon evakuoitiin Helsingistä osa Kätilöopiston synnytyslaitosta. Yläkerta toimi silloin sisätautisairaalana. Koulun toiminta lakkasi 1954, jolloin Lagstads skolanin uusi rakennus valmistui. Koulu on tämän jälkeen ollut Espoon kaupungin käytössä. Talo on peruskorjattu ja toimii
kotiseututalona, jota hallinnoi Esbo hembygdsförening. Talossa toimii myös Espoon kaupunginmuseon koulumuseo.

36. Suomen vanhin savusauna. Espoonjoen rannalla Lagstadin pohjoispuolella vanhan kahluupaikan kohdalla sijaitsee savusauna, jonka sanotaan olevan Suomen vanhin paikallaan säilynyt. Rakennuksen päädyssä on vuosiluku 1839. Sauna on kuulunut alkujaan Sunan tilalle. Nyt sitä hallinnoi Kuninkaantien Saunaseura ry.

37. Veteraanien muistomerkki. Vuonna 1992 pystytetty muistomerkki koostuu luonnonkivestä ja kahdesta graniittipaadesta sekä suomen- ja ruotsinkielisestä kaiverruksesta. Muistomerkin suunnittelukilpailun voittaja ei
halunnut nimeään julkisuuteen, joten kilpailupalkinto käytettiin sotaveteraanien kuntoutukseen.

38. Domsin päärakennus. Domsin puumerkki vuodelta 1736. Tilan päärakennuksen jugend-henkinen nykyasu on 1900-luvun alkuvuosikymmeniltä. Nykyisellä paikalla sijaitsi tilan asuinrakennus ilmeisesti jo 1500-luvun alussa. Doms on yksi Södrikin kylän viidestä kantatilasta ja
viimeinen vanhalla kylänmäellä säilynyt asuinrakennus.

39. Hotelli Kuninkaantie. Valmistui 1989, suunnittelija arkkitehtitoimisto
Castrén–Jauhiainen–Nuuttila. Rakennuksen omistaa Espoon seudun koulutuskuntayhtymä, jonka Espoon palvelualojen oppilaitoksen opetuskeittiöiden tuotteita myydään Fridan torilla. Hotellissa on 66 huonetta ja kaksi sviittiä; auditorio, kabinetteja, juhlasali ja ravintola sekä sekä kokousja
saunatilat, joita voi varata myös yksityiskäyttöön.

40. Lagstads skola valmistui 1954, suunnittelija Toivo Pelli. Aikakauden tyylin mukaisesti rakennuksessa sovelletaan funktionalismia luonnonläheisesti: mm.
primitiivinen pihamuuri ja nurmen valtaamat matalat liuskekiviportaat, jotka johtavat pääsisäänkäyntiin. Talossa toimii ruotsinkielinen 200 oppilaan alakoulu, esikoulu ja päiväkoti. Rakennuksen yhteyteen on rakenteilla 500 oppilaan yläkoulu, suunnittelijana Hannu Jaakkola. Koulun välittömässä läheisyydessä sijaitseva vanha opettajanasuntola puretaan uudisrakennuksen
tieltä.
> Lagstads skola

41. Kristianstadin puisto on nimetty Ruotsin Skånessa sijaitsevan Espoon
ystävyyskaupungin Kristianstadin mukaan. Espoolla on Euroopassa kahdeksan ystävyyskaupunkia, joista kuudelle on nimetty puisto.

42. Dahl/Grå. Grån puumerkki vuodelta 1759. Grån tila sijaitsi alun perin Södrikin kylänmäellä Espoon kirkkoa vastapäätä. Sen omistajana mainitaan
1540-luvulla lautamies Erik Nilsson. Tila siirrettiin Kirkkojärven (Bembölenjärven) rannalle viimeistään 1800-luvun alussa, jolloin sen nimi
muutettiin Dahliksi. Pihapiirissä oli hirsinavetta vuodelta 1850. Vuonna 1936 tilan osti Lindholmin sahan johtaja Elis Lindholm, joka peruskorjasi kaikki rakennukset ja pystytti uusia talousrakennuksia.

Tila myytiin Espoon kaupungille 1973. Päärakennus paloi 1984 ja uudestaan 80- luvun loppupuolella, jonka jälkeen se purettiin. Talon paikalla on nyt Kirkkojärven päiväkoti. Päiväkodin edustalla kasvava hyväkuntoinen ja
kaunismuotoinen metsälehmus on useita satoja vuosia vanha. Rauhoitettu 24.11.1986.

- Keski-Espoon urheilupuisto. Keski- ja Pohjois-Espoota palvelevassa
urheilupuistossa on hiekka-, tekonurmi- ja nurmikenttä. Liikuntalautakunta on tehnyt päätöksen puiston kehittämisestä.

43. Kauniaisten raja. Grankullan kauppala irtaantui Espoon maalaiskunnasta 1920. Sen pinta-ala on 6 km2, josta vesistöä 0,1 km2. Huvilayhdyskunnan syntyyn 1906 olivat vaikuttaneet hyvä maasto ja rantaradan avaaminen 1903. Nykyään Kauniaisten kaupungissa on 8500 asukasta, joista 57 % on suomenkielisiä ja 41 % ruotsinkielisiä.

44. Turunväylä. Valtatie 1 on Suomen pääväylä. Sitä käyttää tällä kohtaa arkisin yli 49.000 ajoneuvoa vuorokaudessa. Suomen ensimmäinen moottoritie, 15 km pitkä Tarvontie Huopalahdesta Gumböleen rakennettiin
1956–62 työllistämistöinä 1000 miehen voimin pitkälti käsityönä. Aikansa muiden tiehankkeiden viivasuorista linjauksista poikennutta tietä pidetään
suomalaisen tierakentamisen kauneimpana saavutuksena. Tietä jatkettiin Veikkolaan 1965–67.
> Tiehallinto: Tarvontie 40 vuotta

Alikulusta kulkee ulkoilureitti Glomsiin ja Oittaalle. Talvisin reitillä on Espoon kaupungin ylläpitämä päälatu, joka jatkuu Nuuksioon saakka. Toiseen
suuntaan taas voi hiihtää Kauniaisten Kasavuoren kautta Keskuspuistoon, sieltä Tapiolaan ja edelleen Leppävaaraan, josta Pitkäjärven kautta Luukkiin tai Vantaan ja Helsingin latuverkkoihin.

sivun alkuun

Alkuperäiset tekstit (toim.): Pauli Saloranta. Kartat: Onnion. Toteutuksessa mukana: Keski-Espoo -seura, Tuomarila-seura, Esbo hembygdsförening, Espoon tuomiokirkkoseurakunta, Espoon kaupunki, Suomen kotiseutuliitto ja Uudenmaan liitto.